Vedonlyönti talvilajeista

Talvilajit, kuten hiihto ovat hankalia kohteita betsata. Selvä on, että jos suksi ei kulje, niin hyvä ei heilu. Jos on rahaa kiinni kaiken muun murheen, ehkä omat, ehkä perheen, ei riemu siitä ollenkaan nouse ylöspäin. Ennen kuin lähdet uhkapelien kuten vedon lyömisen pariin, opettele ainakin muutama peruskonsepti siitä, miten hiihdosta voi lyödä vetoa.

Ensinnäkin todennäköisyys. Todennäköisyys on varmasti kaikille tuttu käsite, jolla tarkoitetaan sitä, miten oletettavaa on, että jokin asia tapahtuu. Tämä heijastuu tietysti siihen kertoimeen, minkä vedonvälittäjä veikkauskohteelle antaa. Jos Juha Miedon palaamisesta kilpahiihdon pariin voisi lyödä vetoa, kerroin olisi melkoinen. Mietaalla alkaa olla ikää yli 70-vuotta, liikkuminen on kuin Tyrnävän kirkon puu-ukolla ja mämmiropposia kuluu pääsiäisen aikaan satamäärin. Näin ollen ei ole kovin todennäköistä, että häntä Holmenkollenissa nähtäisiin, jolloin kerroin eli voittosi jos löisit vetoa olisi todella suuri.

Toinen asia josta kannattaa ottaa perusteellisesti selvää on pelikassan hallinta. Jos aloitat rahapelien pelaamisen, vaikka sitten hiihdosta tai muista talviurheilulajeista, laskettelusta, tai miksei lumilautailusta tulet huomaamaan että joskus aina häviö osuu kohdalle. Tärkeämpää on joko pitää hauskaa (sekin on sallittua ja hauskanpito aina maksaa) tai sitten voittaa rahaa pitkällä tähtäimellä.

Vaikka voittaisitkin rahaa pitkällä tähtäimellä, lyhyellä tähtäimellä sinänsä ihan järkevät vedot eivät aina tuota tulosta. Riskinä on tällöin se, että olet jo pelannut kaikki rahasi vaikka vielä olisi hyviä betsejä tekemättä. Sitä varten kannattaa opetella pelaamaan pienillä panoksilla, tienata perkuleen paljon rahaa tai tutustua Kellyn kaavaan.

Kellyn kaava ainakin teoriassa auttaa uhkapelureita olemaan häviämättä koko pelikassaansa. Se tietysti on väistämättä edessä, jos tekee huonoja vetoja.